Maaperä

Lillträskin Sarasuo ja makrosubfossiilit

Sikalax on suoalue, joka on muuttunut voimakkaasti ojituksen, raivauksen, viljelyn, metsänkasvatuksen ja turpeennoston vaikutuksesta. Yleisin suotyyppi on ns. kytöheitto eli hylätty turvepelto. Vanhoilla ojitusalueilla esiintyy myös turvekangasta. Se on luonnontilaisesta suosta syntynyt täysin muuttunut ja kuivunut suotyyppi. Sikalaxin luontoarvot ovat vähäiset. Pitkäjärven murroslaaksosta pohjoiseen haarautuva ...
Lue lisää

Brobackan moreenikynnys

Virtaava vesi muokkaa uomaansa ja puro tai joki ympäröivää maisemaa alustan geologian määräämissä puitteissa. Hieta-, hiesu- ja savitasangoilla virtaavan veden vaikutus on näkyy meanderoivina uomina ja juoluoina. Kalliomaiden vuolaissa koskissa vesi kovertaa kuljettamansa kiviaineksen ja kavitaation avulla koski- ja hiidenkirnuja. Lohkareisesta moreenimaasta joki kykenee huuhtomaan ...
Lue lisää

Luukinjärven kosteikko

Luukinjärvi on kuroutunut itsenäiseksi järveksi Itämeren Ancylusjärvivaiheessa noin 9 800–9 500 vuotta sitten.  Luukinjärvensuo on Luukinjärven pohjoisosaan umpeenkasvun myötä kehittynyt laaja suo- ja kosteikkoalue. Kohteen koordinaattipiste on sijoitettu avovesialueen pohjoisrannalle. Sen koillispuolelle jäävä lahti suorantoineen on paikallisesti arvokas lintuvesi. Luukinjärvensuon yleisin pohjamaalaji on savi tai liejusavi. Sitä ...
Lue lisää

Teirinsuo

Teirinsuo (Teirmossen) on metsäinen keidassuo, jonka pinta viettää luoteeseen. Ennen soistumista alue on ollut Litorinameren piirissä ja suon yleisin pohjamaalaji on tuolloin kerrostunut savi tai liejusavi. Soistuminen alkoi 6 000–5 500 vuotta sitten Litorinameren lahden tai siitä kuroutuneen järven umpeenkasvuna. Umpeenkasvuvaiheessa suon pohjamaalajin päälle kerrostui 40–120 ...
Lue lisää

Gumbölejoen juoluat

Jokilaakson tasaisuus, uoman loiva vietto sekä eroosioherkkä ja tasalaatuinen maaperä ovat voimakkaasti mutkittelevan eli meanderoivan jokiuoman synnyn perusedellytyksiä. Gumbölejoella nämä ehdot täyttyvät Mynttilässä Kehä III:n luoteispuolella. Kohteena olevien juoluoiden syntyyn johtanut jokieroosio alkoi noin 2 000 vuotta sitten alueen kohotessa merenpinnan yläpuolelle. Parissa vuosituhannessa joki ...
Lue lisää

Lillträskin suoalue

Lillträsk (Henttaansuo) on nuori, rehevä korpi, jonka kehitys on alkanut useimpien Espoon soiden tavoin muinaisesta merenlahdesta. Muistona merenlahtivaiheesta Lillträskin itäosasta löytyy pohjamaalajina olevan saven päältä ohut hiekkakerros. Suunnilleen samalta ajalta on peräisin suon länsiosasta noin 4,5–5,5 m syvyydestä kairaamalla lävistetty liejusavi, josta on löydetty itämerensimpukan ...
Lue lisää

Mustalammen turvelautat

Mustalampi poikkeaa kaikista Espoon lammista sikäli, että sen pinnalla kelluu erikoisia heikosti maatuneen rahkasammalen muodostamia turvelauttoja. Verkosta löytyvässä maanmittauslaitoksen ilmakuvassa kapeat ja pitkät turvelautat muodostavat lammen keskelle suuria S-kuvioita. Pisimmän turvelautan pituus on 170 m. Leveyttä lautoilla on 5–12 m. Lautat irtautuivat järveä ympäröivältä suolta ...
Lue lisää

Slätbergetin muinaisranta

Muinaisranta sijaitsee Röylän Slätbergetin kaakkoisrinteellä ja se näkyy maastossa moreeniin syntyneenä huuhtoumakivikkona, jossa on myös suuria lohkareita. Rinteessä kivikon alapuolella on hiekka- ja sorakerrostumia, joista on otettu maa-ainesta.  Rannan korkeustaso on 58–60 m mpy ja se näkyy myös erillisenä tasanteena 150 m koordinaattipisteestä koilliseen. Lisäksi ...
Lue lisää

Luukin muinaisranta

Luukin muinaisranta koostuu osittain pyöristyneistä kivistä ja lohkareista, jotka muodostavat kallioselänteen juurelle noin sata metriä pitkän ja 10–20 metriä leveän vyöhykkeen. Kallion lakialue on huuhtoutunut paljaaksi. Paksun sammalen peittämä rantalohkareikko on visuaalisesti näyttävä. Kohde kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Käärlammen kallioalueeseen. Muinaisranta on korkeustasolla 85–87 m mpy ...
Lue lisää

Kaitalammen muinaisranta ja murroslaakso

Kaitalampi on murroslaaksossa, jonka suunta (etelälounaasta pohjoiskoilliseen) vastaa yhtä kolmesta Pohjois-Espoon maisemaa hallitsevasta ruhjesuunnasta. Sama ruhjesuunta kuvastuu esimerkiksi Kaitalammen koillispuolella sijaitsevan Pitkäsuon ja Velskolan Pitkäjärven laaksoissa. Kaitalammen rannoilla on murroslaaksoille tyypillisiä jyrkänteitä, jotka ovat varsinkin itärannalla jäätikön pyöristämiä. Länsirannalla on kivistä ja lohkareista koostuva muinaisranta, ...
Lue lisää