Maaperä

Kunnarlan jäätikköjokimuodostuma

Nuuksion alueella ei ole tyypillisiä selännemäisiä harjuja, mutta harjumaiseen jonoon ryhmittyneitä jäätikköjokikerrostumia löytyy esimerkiksi Velskolan Pitkäjärven murrosvyöhykkeestä. Tämä viittaa siihen, että murroslaakso on toiminut mannerjäätikön alla ja reunalla toimineen sulamisvesijärjestelmän keskeisenä purkauskanavana. Kunnarlan jäätikköjokimuodostuma on yksi esimerkki Pitkäjärven murroslaakson reunoille kerrostuneista pienistä hiekka- ja sora-alueista. ...
Lue lisää

Lommilan Glomsånin meanderit

Lommilan kohdalla savikkotasankoa halkova Glomså on uurtanut uomansa viimeksi kuluneen 2 000 vuoden kuluessa. Laakson tasaisuus, loiva vietto sekä eroosioherkkä ja tasalaatuinen maaperä ovat aiheuttaneet sen, että uoma mutkittelee eli meanderoi.  Tietoa voi hyödyntää myös toiseen suuntaan. Meanderoiva jokiuoma kertoo jo ilmakuvalta luotettavasti alueen maaperän laadusta. ...
Lue lisää

Pitkäsuo

Pitkäsuolla on nimensä mukaisesti pituutta 1,5 km mutta leveyttä vain 50–150 m. Muodon selittää sijainti murroslaaksossa, jonka suunta vastaa yhtä kolmesta Pohjois-Espoon maisemakuvaa hallitsevasta ruhjesuunnasta. Ruhjeympäristölle tyypillisesti suo rajautuu varsinkin idässä jylhiin kallioihin. Alueen pääkivilaji on granodioriitti. Pitkäsuon korkein kohta on sen keskellä (65,5 m ...
Lue lisää

Käkilammen-Lakeasuon suoalue

Käkilämmen-Lakeasuon alue on luonnontilainen ja valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu suoalue. Lakeasuon pohjoisosa on tasapintainen metsäkeidas, jonka vallitsevia suotyyppejä ovat rämeet ja korvet. Eteläosa on avoin keidassuo, jonka pääsuotyyppi neva. Lakeasuon yleisin pohjamaalaji on savi. Sen päältä suon eteläosassa tavattu lieju kertoo soistumista edeltäneestä avovesivaiheesta. Keidassoiden keskiosalle ...
Lue lisää

Solvallan Punjonsuo

Punjonsuo on lähes luonnontilainen. Vain suon länsiosassa on vähäisiä merkkejä pienimuotoisesta kuiviketurpeen nostosta ja ojituksesta. Suo jakaantuu itä- ja länsiosien keidassuoalueisiin, joiden väliin jää ravinteikkaampi korpivyöhyke. Korpivyöhykettä halkoo vanha oja, joka on rahkoittunut umpeen. Suon läntinen, pienempi keidas on tasapintainen ja lähes vaakasuora laiteen ympäröimä ...
Lue lisää

Haramossen ja makrosubfossiilit

Haramossen on rämevaltainen tasainen metsäkeidas, jonka pinta viettää noin 2 m/km. Vedet laskevat etelään ja kaakkoon. Keidassoiden keskiosalle ominainen rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin yli kolmen metrin syvyyteen. Yleisin pohjamaalaji on savi. Suoaltaan eteläosassa pohjamaan päällä parisen metriä mutaa ja liejuja todisteena suota edeltäneestä avovesivaiheesta.  Suon ...
Lue lisää

Haaranummen jäätikköjokimuodostuma ja anturamaa

Nuuksion alueella ei ole selkeitä harjujaksoja. Jäätikköjokikerrostumat ovat yleensä pienialaisia ja sijaitsevat usein kalliokohoumien kupeessa jäätikön virtaussuuntaan nähden suojapuolella. Tällainen on mm. mannerjäätikön sulamisvesien kerrostama Haaranummen hiekka- ja sora-alue, jota on hyödynnetty maa-aineksen ottoalueena. Kohteen erikoisuus on hiekkakerrostuman pintaan syntynyt kiventapainen kerros, anturamaa, joka on ...
Lue lisää

Oittaan Isosuo

Oittaan Isosuo on tasapintainen metsäkeidassuo, jonka pinnan vietto on noin 7 m/km. Vallitsevat suotyypit ovat rämeitä että korpia. Suon eteläosan korvet erityisesti etelään laskevan puronvarren ympärillä ovat Isosuon arvokkainta aluetta. Rämeillä kasvaa mm. suopursua, kanervaa ja lakkaa, korpialueilla puolestaan viihtyvät mm. useat saniaislajit, vehka ja ...
Lue lisää

Kotosuo

Kotosuo on kilpikeidas, jossa on heikosti kehittynyt reunaluisu.  Suo on enimmäkseen mäntyä, suopursua ja kanervaa kasvavaa rämettä, reunoilla on myös korpia ja nevaa. Suon itä- ja länsipuolella kasvaa paikoin lehtomaista kuusimetsää. Lounaan suunnassa suo rajautuu Härklampibergetin kalliojyrkänteisiin. Keidassuon keskiosalle ominainen heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros on ...
Lue lisää

Luukinjärven kosteikko

Luukinjärvi on kuroutunut itsenäiseksi järveksi Itämeren Ancylusjärvivaiheessa noin 9 800–9 500 vuotta sitten.  Luukinjärvensuo on Luukinjärven pohjoisosaan umpeenkasvun myötä kehittynyt laaja suo- ja kosteikkoalue. Kohteen koordinaattipiste on sijoitettu avovesialueen pohjoisrannalle. Sen koillispuolelle jäävä lahti suorantoineen on paikallisesti arvokas lintuvesi. Luukinjärvensuon yleisin pohjamaalaji on savi tai liejusavi. Sitä ...
Lue lisää