Maakunnallinen

Bodomin graniitin kontakti

Espoon Järvenperässä osoitteessa Träskändan puistotie 13 on tiehen rajoittuva kallioleikkaus, jossa näkyy tasarakeisen Bodomin rapakivigraniitin ja harmaan seoksisen (migmatiittisen) kvartsi-maasälpägneissin kivilajiraja eli kontakti. Kontakti sijaitsee noin 20 m Träskändan puistotien ja Järvenperäntien risteyksen eteläpuolella. Leikkauksessa näkyvän punaisen rapakiven päämineraaleja ovat punainen kalimaasälpä, lasimainen kvartsi ja ...
Lue lisää

Brännbergsbackenin rapakivikalliot ja luolat

Brännbergsbacken kallioalue koostuu noin 1 645 miljoonaa vuotta sitten hitaasti syvällä maankuoressa kiteytyneestä ns. Bodomin rapakivigraniitista. Rapakivialue rajautuu kaakossa Pitkäjärven altaan kautta kulkevaan suureen kallioperän murroslaaksoon, jota voidaan seurata lounaan suunnassa Kirkkonummen Pikkalanlahdelle ja koillisessa se jatkuu Lahteen. Syvämurroksen pituus on siis noin 120 km.  ...
Lue lisää

Hankalahdentien hiidenkirnu

Hankalahdentien hiidenkirnu on kalliorinteessä kymmenisen metriä Hankalahdentien itäpuolella noin 70 metriä Hankalahdentien ja Maulantien risteyksestä pohjoiseen. Seinämistään sammaloitunut ja karikkeen täyttämä hiidenkirnu on metrin leveä ja pari metriä syvä. Kallion kivilaji on granodioriitti. Hankalahdentien hiidenkirnu sijoittuu luode-kaakkosuuntaisen kallioperän ruhjeen reunalle. Ruhje on Pitkäjärven ruhjeen rinnakkaismuoto ...
Lue lisää

Suomenojan siirtolohkare

Espoon suurimpiin lukeutuva, noin viisi metriä korkea Suomenojan siirtolohkare on viborgiittistä rapakiveä. Luonnonmuistomerkkinä vuonna 24.11.1986 rauhoitetun lohkareen eteläsivun alla on pieni ja matala onkalo, josta on käytetty myös luola-nimitystä. Viborgiitille ovat tunnusomaisia kivipinnalla näkyvät pyöreät kalimaasälpärakeet, joita ympäröi usein vaalea plagioklaasikehä. Kivilajin perusteella voidaan päätellä, ...
Lue lisää

Haaranummen jäätikköjokimuodostuma ja anturamaa

Nuuksion alueella ei ole selkeitä harjujaksoja. Jäätikköjokikerrostumat ovat yleensä pienialaisia ja sijaitsevat usein kalliokohoumien kupeessa jäätikön virtaussuuntaan nähden suojapuolella. Tällainen on mm. mannerjäätikön sulamisvesien kerrostama Haaranummen hiekka- ja sora-alue, jota on hyödynnetty maa-aineksen ottoalueena. Kohteen erikoisuus on hiekkakerrostuman pintaan syntynyt kiventapainen kerros, anturamaa, joka on ...
Lue lisää

Kotosuo

Kotosuo on kilpikeidas, jossa on heikosti kehittynyt reunaluisu.  Suo on enimmäkseen mäntyä, suopursua ja kanervaa kasvavaa rämettä, reunoilla on myös korpia ja nevaa. Suon itä- ja länsipuolella kasvaa paikoin lehtomaista kuusimetsää. Lounaan suunnassa suo rajautuu Härklampibergetin kalliojyrkänteisiin. Keidassuon keskiosalle ominainen heikosti maatunut rahkavaltainen turvekerros on ...
Lue lisää

Bergöntien kuorisora

Rämsösund on aikoinaan ollut Bergön ja Ramsön saarien välinen kapea salmi, jota reunustivat kaakon ja luoteen suunnassa kallioperän murrosvyöhykkeeseen liittyvät kalliot. Kallioiden suojaamaan salmeen kerrostui kivennäismaan sekaan runsaasti simpukoiden kuoria. Sinisimpukan (Mytilus edulis) kuorien suuri määrä antaa maalle jopa sen vaalean, violetin värin. Rämsösundin kuorisora- ...
Lue lisää

Teirinsuo

Teirinsuo (Teirmossen) on metsäinen keidassuo, jonka pinta viettää luoteeseen. Ennen soistumista alue on ollut Litorinameren piirissä ja suon yleisin pohjamaalaji on tuolloin kerrostunut savi tai liejusavi. Soistuminen alkoi 6 000–5 500 vuotta sitten Litorinameren lahden tai siitä kuroutuneen järven umpeenkasvuna. Umpeenkasvuvaiheessa suon pohjamaalajin päälle kerrostui 40–120 ...
Lue lisää

Lillträskin suoalue

Lillträsk (Henttaansuo) on nuori, rehevä korpi, jonka kehitys on alkanut useimpien Espoon soiden tavoin muinaisesta merenlahdesta. Muistona merenlahtivaiheesta Lillträskin itäosasta löytyy pohjamaalajina olevan saven päältä ohut hiekkakerros. Suunnilleen samalta ajalta on peräisin suon länsiosasta noin 4,5–5,5 m syvyydestä kairaamalla lävistetty liejusavi, josta on löydetty itämerensimpukan ...
Lue lisää

Sorlammen hiidenkirnut

Sorlammen kuusi hiidenkirnua (seitsemäs on kasvillisuuden peitossa) muodostavat kauniin ryhmän. Kirnujen syvyys vaihtelee 0,5–2 m ja läpimitta 0,5–1,5 m välillä.  Kirnukallion lähialueilta ei tunneta muita kirnuja tai jäätikköjokikerrostumia. Mahdollisesti kirnuryhmä on syntynyt sulavan jäätikön alle kohtaan, jossa jäätikön pintaosissa muodostuva sulamisvesi syöksyi railon tai heikkousvyöhykkeen ...
Lue lisää