Asikkalan jääkausitie

Asikkalan jääkausitie käsittää seitsemän maastokohdetta, joissa voi perehtyä Päijät-Hämeen maiseman ja luonnon syntyyn ja kehitykseen. Kohteissa kuvatut tapahtumat kertovat jääkausiajan kerrostumista, mannerjään reunan liikkeistä, Itämeren ja Päijänteen vedenpinnan tasoista sekä eteläisen Suomen kasvillisuuden muutoksista. Reitin pituus on noin 100 kilometriä.

Eteläisen Päijänteen alueella maisema on syntynyt jääkauden aikana, ja täällä jääkauden jäljet ovat erityisen hyvin nähtävissä. Viime jääkausi alkoi Pohjois-Euroopassa noin 115 000 vuotta sitten. Laajimmillaan jäätiköt olivat noin 20 000 vuotta sitten. Mannerjäätikön sulamisvaiheessa jäätikön reuna perääntyi jatkuvasti. Asikkalassa jäätikön reuna oli vetäytynyt jo Vääksyn pohjoispuolelle, kun ilmasto nopeasti viileni ja jäätikön reunan perääntyminen pysähtyi. Näin alkoi Salpausselkien synty.

Vääksyssä maiseman muodostavat Toisen Salpausselän komeat selänteet ja tasanteet. Ne ovat syntyneet jäätikköjokien kuljettamasta ja kasaamasta aineksesta jäätikön reunaan. Aurinkovuori on komea, jäätikön reunaan syntynyt selänne. Yli 100 metriä paksu muodostuma syntyi 11 700 – 11 500 vuotta sitten. Jäätiköstä irronneita jäälohkareita hautautui hiekkaan ja soraan. Lohkareiden sulettua paikalle syntyi suppakuoppia. Valtavia suppia on myös Syrjänsuppien alueella, noin 7 kilometriä Asikkalasta Jämsän suuntaan. Vääksyn kaakkoispuolella on myös jäätikön reunaan, jäätikköjoen suistoon kasautunut laaja Vesivehmaankangas. Kangas on osa Toisen Salpausselän muodostumien kaarta, joka alkaa Asikkalasta ja jatkuu aina Pohjois-Karjalaan saakka.

Päijänteen kansallispuistossa sijaitseva, Asikkalanselkää halkova Pulkkilanharju on mannerjään sulamisvesivirran kerrostama, kapea, hiekasta ja sorasta muodostunut selänne. Harjun synty alkoi noin 11 600 vuotta sitten ja päättyi noin 200 vuotta myöhemmin. Harjun sijoittumisen on määrännyt jäätikön alla vallinneet paineolosuhteet ja alustan kallioperän pinnanmuodot.

Jääkauden jälkeen muutokset Päijänteen maisemissa ovat olleet suuria. Mannerjäätikön vetäydyttyä muinaisen Päijänteen veden pinta oli Vääksyssä paljon nykyistä alempi, ja vedet virtasivat pohjoiseen ja sieltä edelleen Pohjanlahteen. Maankohoamisen myötä maankamara alkoi hitaasti kallistua kaakkoon ja veden pinta nousi Vääksyn seudulla noin 20 metriä. Nousu päättyi, kun Kymijoki syntyi ja Päijänteen vedet alkoivat virrata kaakkoon. Veden pinta alkoi laskea ja on ollut lähes nykyisessä tasossa viimeiset 7 000 vuotta.

Asikkalan jääkausitie
Pulkkilanharjun eteläosaa siltoineen. Asikkala. Kuva: J. Väätäinen, GTK

Aihepiiristä muualla

Asikkalan
jääkausitie
(artikkeli)

Nimi: Asikkalan jääkausitie
Kunta (paikannimi): Asikkala
Kategoria: Kansainvälinen
Tyyppi: Erikoiskohde, Jääkausitie
Koordinaatit (WGS84): 25.50172047, 61.18730629
Koordinaatit (Euref): 419446.8148, 6784573.5831

Koordinaatit kuvassa

Asikkalan jääkausitie (QR)